En ole piiiitkään aikaan jaksanut kirjoitella, joten nyt seuraa vähän pidempi pohdiskelu… Olen tässä viime aikoina miettinyt seuraavaa: miksi kauneus on niin tärkeää? Kun seuraa naistenlehtiä, mediaa tai mitä tahansa hömppää (tai vähemmänkin hömppää) niin kaikkialla korostetaan ulkonäköä. Odotetaan että naisen pitäisi aina pyrkiä olemaan mahdollisimman kaunis/seksikäs/tyylikäs/viehättävä/treenattu/nuorekas jne. Ja kun oikein olen miettinyt, en ole keksinyt mitään syytä sille miksi juuri minun pitäisi pyrkiä täyttämään näitä kauneusihanteita?!
Minulle itsetunto tarkoittaa sitä mitä mieltä olen itsestäni tai miten näen itseni. :) Ja olen kauan sitten lakannut välittämästä muiden mielipiteistä. Jos jonkun mielestä en ole viehättävä tai mitään muutakaan, niin miksi antaisin sen haitata tai vaivata minua? Lapsena sain aina kuulla paljon negatiivisa kommentteja, en koskaan kelvannut sellaisena kuin olin, en etenkään omalle äidilleni. Nyt aikuisena olen oivaltanut, että ei minun tarvitse pyrkiä miellyttämään ketään muuta tai edes ”kelvata” muille. Olen oppinut hyväksymään omat virheeni ja nauramaan niille. Ulkonäköpaineet ovat mielestäni täysin turhaa energian ja ajan haaskausta.
Minulle ulkonäköä tärkeämpää on terveys ja hyvinvointi. En esim. jaksa juurikaan meikata mutta ihonhoitotuotteita käytän kyllä. Samoin liikunta tarkoittaa minulle hyvää oloa, en tavoittele mitään muuta. En halua laittaa rahaani kalliisiin tai muodikkaisiin vaatteisiin, arkena kuljen hyvin rennoissa ja ”käytännöllisissä” vetimissä, juhlatilaisuudet sitten on tietenkin eri juttu. Ja tietysti kun ikääkin on jo jonkun verran, niin selluliittia ja läskiä kroppaan (etenkin jalkoihin/persuksiin) on kertynyt… Mutta niin kauan kun se ei haittaa terveyttä niin saahan tuota minun mielestä olla. :D
Ymmärrän toki että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, työ voi vaatia huoliteltua olemusta tai sitten on muuten paljon esillä, harrastaa esiintymistä tai haaveilee kisalavoista yms. Oma tuleva työni ei ulkonäköön panostamista kaipaa (erilaisista suojavaatteista ja joka sään varustuksista sen sijaan voi olla hyötyä). En myöskään halua herättää huomiota ulkonäölläni tai kaipaa ”ihailevia katseita”. Satunnaiset tuntemattomien vastakkaisen sukupuolen edustajien positiiviset kommentit enemmin joko häiritsee tai naurattaa, riippuen tietysti kommentista tai tilanteesta. Muissa ihmisissä minulle on tärkeää se mitä on korvien välissä. Ihailen ja arvostan älykkyyttä ja sen eri muotoja… niin ja toivoisin itsekin olevani fiksumpi! Uskon siitä olevan enemmän hyötyä kuin ulkonäöstä.
Mielipiteitä? Ajatuksia? Miksi kauneuteen pyrkiminen on niin tärkeää tai sitä viehättävää ulkomuotoa tulisi tavoitella? Onhan toki ulkomuoto se ensimmäinen asia minkä toisessa ihmisessä näkee, mutta onko ensivaikutelma tai ylipäätänsä vaikutuksen tekeminen ulkonäöllä lopulta niin tärkeää?
Terveisin tuulipukuun tai verkkareihin usein pukeutunut täti joka ei jaksa enää stressata mistään turhasta! :lol2:
Minulle itsetunto tarkoittaa sitä mitä mieltä olen itsestäni tai miten näen itseni. :) Ja olen kauan sitten lakannut välittämästä muiden mielipiteistä. Jos jonkun mielestä en ole viehättävä tai mitään muutakaan, niin miksi antaisin sen haitata tai vaivata minua? Lapsena sain aina kuulla paljon negatiivisa kommentteja, en koskaan kelvannut sellaisena kuin olin, en etenkään omalle äidilleni. Nyt aikuisena olen oivaltanut, että ei minun tarvitse pyrkiä miellyttämään ketään muuta tai edes ”kelvata” muille. Olen oppinut hyväksymään omat virheeni ja nauramaan niille. Ulkonäköpaineet ovat mielestäni täysin turhaa energian ja ajan haaskausta.
Minulle ulkonäköä tärkeämpää on terveys ja hyvinvointi. En esim. jaksa juurikaan meikata mutta ihonhoitotuotteita käytän kyllä. Samoin liikunta tarkoittaa minulle hyvää oloa, en tavoittele mitään muuta. En halua laittaa rahaani kalliisiin tai muodikkaisiin vaatteisiin, arkena kuljen hyvin rennoissa ja ”käytännöllisissä” vetimissä, juhlatilaisuudet sitten on tietenkin eri juttu. Ja tietysti kun ikääkin on jo jonkun verran, niin selluliittia ja läskiä kroppaan (etenkin jalkoihin/persuksiin) on kertynyt… Mutta niin kauan kun se ei haittaa terveyttä niin saahan tuota minun mielestä olla. :D
Ymmärrän toki että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, työ voi vaatia huoliteltua olemusta tai sitten on muuten paljon esillä, harrastaa esiintymistä tai haaveilee kisalavoista yms. Oma tuleva työni ei ulkonäköön panostamista kaipaa (erilaisista suojavaatteista ja joka sään varustuksista sen sijaan voi olla hyötyä). En myöskään halua herättää huomiota ulkonäölläni tai kaipaa ”ihailevia katseita”. Satunnaiset tuntemattomien vastakkaisen sukupuolen edustajien positiiviset kommentit enemmin joko häiritsee tai naurattaa, riippuen tietysti kommentista tai tilanteesta. Muissa ihmisissä minulle on tärkeää se mitä on korvien välissä. Ihailen ja arvostan älykkyyttä ja sen eri muotoja… niin ja toivoisin itsekin olevani fiksumpi! Uskon siitä olevan enemmän hyötyä kuin ulkonäöstä.
Mielipiteitä? Ajatuksia? Miksi kauneuteen pyrkiminen on niin tärkeää tai sitä viehättävää ulkomuotoa tulisi tavoitella? Onhan toki ulkomuoto se ensimmäinen asia minkä toisessa ihmisessä näkee, mutta onko ensivaikutelma tai ylipäätänsä vaikutuksen tekeminen ulkonäöllä lopulta niin tärkeää?
Terveisin tuulipukuun tai verkkareihin usein pukeutunut täti joka ei jaksa enää stressata mistään turhasta! :lol2:
Pohdintaa ulkonäöstä
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire