Saako työtä tekemällä Suomessa paremman elintason kuin työttömänä?
Kuvitellaanpa, että henkilö x opiskelisi normaalisti ja menisi töihin.Palkoistaan hän sijoittaisi osan. Koska hän olisi "työläinen", hän joutuisi hankkimaan kaiken itse. Työssä olevana hän ei pääsisi kaupungin edullisiin vuokra-asuntoihin, joutuisi maksamaan kovemmat päivähoitomaksut jne. Verrataan edellä mainittua henkilöä vaikka työttömään yksinhuoltajaan, joka saisi loistavalta paikalta ilmaisen asunnon sosiallisesta asunnontuotannosta Helsingistä. Päivähoitomaksut olisivat pieniä ja erilaisia tukia saisi mukavasti.
Tässä yhtälössä ei ole vielä kaikki. Työttömäksi joutuessaan henkilö 1 joutuisi myymään sijoituksensa ennen kuin hän olisi oikeutettu sosiaalitukiin, jolloin hän olisi pitkän työuran jälkeen samassa tlanteessa kuin henkilö 2.Vapaa-aikaa olisi ollut koko työuran vähemmän, mutta taloudellisesti oltaisiin lopulta samassa tilanteessa. On puhuttu myös esim. että varallisuus tulisi ottaa terveydenhuollossa huomioon, jolloin taas päästäisiin sosialisoimaan rahaa. Kuolessa tietysti menisi perintöverot.
Kun ottaa huomioon työttmien edut, esim. suuri vapaa-aika ja pääsy esim. kaupungin hyvillä paikalla oleviin vuokra-asuntoihin, niin en ollenkaan ihmettele, miksi monet voisivat pitää työttömyyttä elämälaadun kannalta rationaalisena valintana. Jos elää viisaasti eikä kärsi sosiaalisesta paineesta, sosiaalituilla pärjää kyllä hyvin, pärjääväthän tuhannet opiskelijatkin paljon pienemmillä tuloilla kuin sosiaalituet ovat. Onko työnteossa oikeastaan kuinka plajon järkeä? Hyvinvointivaltiosta voi olla montaa mieltä, mutta itselleni on hankala perustella, miksi se ei tulisi romahtamaan.
Kuvitellaanpa, että henkilö x opiskelisi normaalisti ja menisi töihin.Palkoistaan hän sijoittaisi osan. Koska hän olisi "työläinen", hän joutuisi hankkimaan kaiken itse. Työssä olevana hän ei pääsisi kaupungin edullisiin vuokra-asuntoihin, joutuisi maksamaan kovemmat päivähoitomaksut jne. Verrataan edellä mainittua henkilöä vaikka työttömään yksinhuoltajaan, joka saisi loistavalta paikalta ilmaisen asunnon sosiallisesta asunnontuotannosta Helsingistä. Päivähoitomaksut olisivat pieniä ja erilaisia tukia saisi mukavasti.
Tässä yhtälössä ei ole vielä kaikki. Työttömäksi joutuessaan henkilö 1 joutuisi myymään sijoituksensa ennen kuin hän olisi oikeutettu sosiaalitukiin, jolloin hän olisi pitkän työuran jälkeen samassa tlanteessa kuin henkilö 2.Vapaa-aikaa olisi ollut koko työuran vähemmän, mutta taloudellisesti oltaisiin lopulta samassa tilanteessa. On puhuttu myös esim. että varallisuus tulisi ottaa terveydenhuollossa huomioon, jolloin taas päästäisiin sosialisoimaan rahaa. Kuolessa tietysti menisi perintöverot.
Kun ottaa huomioon työttmien edut, esim. suuri vapaa-aika ja pääsy esim. kaupungin hyvillä paikalla oleviin vuokra-asuntoihin, niin en ollenkaan ihmettele, miksi monet voisivat pitää työttömyyttä elämälaadun kannalta rationaalisena valintana. Jos elää viisaasti eikä kärsi sosiaalisesta paineesta, sosiaalituilla pärjää kyllä hyvin, pärjääväthän tuhannet opiskelijatkin paljon pienemmillä tuloilla kuin sosiaalituet ovat. Onko työnteossa oikeastaan kuinka plajon järkeä? Hyvinvointivaltiosta voi olla montaa mieltä, mutta itselleni on hankala perustella, miksi se ei tulisi romahtamaan.
onko työnteossa järkeä?
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire