Uusi nick toimii. En tiedä toimiiko jutut, mutta yritetään kuitenkin.
Pari sanaa minusta:
- IKÄ: 43 vuotta
- Vapaaotteluun tutustuin 2000-luvun alussa kun minulla oli ovihommissa muutama lajin pieneeri ja kävin katsomassa heidän kisojaan.
- Olin mukana CAGE-organisaatiossa v. 2009-2013 osakkaana Pekka Rantalan kanssa. Myös Olli Hartikainen alkuvaiheessa mukana.
- Ammatti: Kiinteistösijoittaja
- Harrastukset: Pokeri
- Perhe: Vaimo ja 4 lasta
En ole käynyt tällä foorumilla sen jälkeen kun lopetin CAGE-hommat. Nyt kävin kommentoimassa Maku-aiheista ketjua ja se räjähti nopeasti käsiin. Kirjoitan omalla nimellä ja omia mielipiteitä. Eri mieltä saa ja pitää olla - muutenhan keskustelu on tasapaksua pullaa joka ei synnytä mitään. Kirjotan usein harkitsemattomasti ja spontaanisti, suoria mielipiteitä. Tämä on yksi tapa saada aikaan keskustelua. Vihaan liiketoiminnassakin kaikenlaista puutaheinää - kun asiat sanoo suoraan niin kaikki tiedetään missä mennään.
En ole juurikaan yhteydessä nykyisiin CAGE-yrittäjiin. Ja jos olen, niin en ainakaan keskustele vapaaottelusta. He ovat tehneet hienoa työtä ja pyyntöni on, että ei sotketa heidän kuvioitaan keski-ikäisen miehen jorinoilla. Edustan siis itseäni.
Liiketoiminnassahan puhutaan yleensä kehitysalueista kun hommat on jollain osa-alueella pielessä. Mulla on muutamakin topikki mitkä jäi mietityttämään omilta "aktiivivuosilta", mutta aloitetaan vaikka teemalla:
** *** **** *****
OTTELIJOIDEN HÄVIÄMISEN PELKO, URAN RAKENTELU JA PROMOOTIOYHTEISTYÖ
Meillä oli Pekan kanssa heti alusta alkaen tehdä tapahtumia, jotka veisivät Suomalaista vapaaottelua eteenpäin. Meillä molemmilla oli sellaine työ, että aikaa oli ainakin n. puolipäiväisesti tähän hommaan. Ostettiin Immulta häkki ja CAGE-tuotemerkki. Pidettiin ensimmäinen testi-ilta Riihimäellä ja siitä homma lähti.
Jos kansalla on sellainen käsitys, että matsien sopiminen on helppoa niin romutetaan se heti. Undercard on kyllä helppo tehdä - aloittelevat kaverit ottelee mielellään ketä tahansa vastaan jos matsipari on tasainen. Mitä lähemmäksi pääottelua mennään, sen hankalampaa noin yleisellä tasolla otteluiden sopimimen on. Mutta jos mä sanon näin pääotteluidemme pohjalta, että keskimäärin n. VIIDES tarjoamamme vaihtoehto kelpaa managerille/ottelijalle. Parhaimmillaan ehdotettiin jonkin tapahtuman pääotteluun toistakymmentä aijää ja mikään ei kelvannut. Kyllä siinä alkaa huumori loppua. Ymmärrän tämän jollain tasolla - eihän kukaan tahallaan hävitä halua. Mutta meillä oli tapahtumajärjestäjänä myöskin vastuu asiakkaisiin päin: Me halutaan tietenkin tasaisia, viihdyttäviä matseja.
Mutta nyt päästään itse asiaan, eli ottelijat jotka ovat kansainvälisen läpimurron kynnyksellä. Siinä vaiheessa ei meinaan kelpaa enää mikään. Ruotsalainen kollegani Babak ilmaisi asian hyvin "...ne (ruotsalaiset ottelijat)on kaikki UFC:N kynnyksellä, ei ne ottelee enää ketään vastaan..." Oli myöskin ilahduttavia poikkeuksia. Anton Kuivanen ja Tom Niinimäki esimerkiksi ottelivat meillä paljon ja heille pyrittiinkin etsimään kovia vastuksia. Vastuksista pystyttiin sopimaan järkevällä työmäärällä. Lopputulos: Molemmat nousivat kirkkaisiin valoihin. En sano, että CAGE olisi heidät nostanut ylöspäin - en todellakaan. Kaverit tekivät sen itse. Mutta Anton ja Tom antoivat meille mahdollisuuden olla mukana omalla, haasteita kaihtamattomalla otteluparien valinnalla. Joku muu halusi aina varmat palat ja sillä tavalla ura ei vaan valitettavasti etene.
Pistetäänpä itsemme asemaan, jossa vaikkapa Turun Hirvikangas ja Packalen ovat nyt. Molemmat hyviä urheilijoita. Sen lisäksi, että kaupalliset taustavoimat pitäisi saada kuntoon, niin he tarvitsevat tässä tilanteessa KOVIA OTTELUITA, jotka herättävät huomiota maan rajojen ulkopuolella. Jos mä olisin tuossa tilanteessa, niin haluaisin kotimaahan kovan haasteen - ihan sama kuka sen ottelun järjestää. Kaikki haluaa järjestää näille ukoille kovan matsin Suomessa. Ottelijalla on iso etu siitä, että se kova matsi otellaan Suomessa. Varsinkin jos vastus tulee rapakon takaa. Olisiko Tomppa tai Anton voittanut vieraskentilla CAGEssa ennen UFC:tä kohtaamansa ukot? Ehkä, mutta ehkä oli helpompi näin. Oikeastaan ainoa Suomalainen vieraskentillä pääasiassa uransa rakentanut ukko on Toni Tauru. Respect! Kyllä se on kivisempi tie.
Tässä tullaan ytimeen: Mikäli ottelija sitoutuu organisaatioon, niin organisaatio sitoutuu urheilijaan. Molemmat voittavat. Tässä kuviossa ei pitäisi olla mitään sijaan sellaisille ajatuksille, että "hyötyyköhän toi kaveri enemmän" tai "tekeeköhän noi kaverit rahaa tällä hommalla". Lähdettäisiin reilulla pelillä yhdessä tekemään juttua, josta kaikki hyötyy. Rahaahan ei Suomessa tee kukaan, ei ottelijat eikä tapahtumajärjestäjät. Jos joku tapahtumajärjestäjä rakentaa vaikka pari vuotta jonkun ottelijan uraa ja sen jälkeen ottelija nousee UFC:hen, niin se on kaikille iloinen asia!
Suomalaista managereista voisi pari sanaa sanoa. Ne ketkä olen tavannut ovat fiksuja tyypejä. Ongelma 1 on se, että kaikki tekee jotain muuta eikä niillä ihmisillä ole aikaa tähän manageriasiaan. Tästä johtuu myös pitkän tähtäimen ongelma 2, eli heillä ei ole aikaa verkostoitua. Jos muistelen Hartikaisen Ollia, niin aina kun sen näki, niin ukolla oli helvetin kiire duunin ja treenien kanssa ja verenpainetta. Sen jälkeen kuvioon on tullut vielä talonrakennusta ja perheenlisäystä. Se on vaan fakta että siinä tilanteessa ei verkostoiduta riittävästi kansainvälisesti vapaaotteluskeneen.
Teemulle ja Tipille askelmerkit UFC:hen:
- Varmistakaa, että ottelette kovia matseja, Suomessa tai ulkomailla. Vähintään 2-3/vuosi. Tämä on mahdollista kun sitoudutte johonkin organisaatioon kunnolla. Voittakaa ne kovat matsit! Älkääkä ainakaan aloittako keskustelua ulkomaiseen organisaatioon kysymällä "mitä maksatte". Sillä ei ole mitään merkitystä, Teidän goal ei ole käsittääkseni näissä matseissa.
- Ottakaa sellainen manageri, joka on verkostoitunu UFC:hen (en tiedä/muista kuka asioitanne hoitaa, eikä tämä ole provo häntä kohtaan. Ehkä Teillä on jo sellainen) Ruotsista löytyy useita.
- Opetelkaa markkinamiehen taitoja. Ei Teistä Makwania tarvitse tulla, mutta perusasiat kuntoon.
Max 2 vuotta tätä, niin saatte mahdollisuutenne hyvin tod näk.
Joku UFC:n jamppa (en nyt muista kuka) sanoi kerran reseptin miten sinne pääsee:
"Guys: Take fights, win them, get signed"
Pari sanaa minusta:
- IKÄ: 43 vuotta
- Vapaaotteluun tutustuin 2000-luvun alussa kun minulla oli ovihommissa muutama lajin pieneeri ja kävin katsomassa heidän kisojaan.
- Olin mukana CAGE-organisaatiossa v. 2009-2013 osakkaana Pekka Rantalan kanssa. Myös Olli Hartikainen alkuvaiheessa mukana.
- Ammatti: Kiinteistösijoittaja
- Harrastukset: Pokeri
- Perhe: Vaimo ja 4 lasta
En ole käynyt tällä foorumilla sen jälkeen kun lopetin CAGE-hommat. Nyt kävin kommentoimassa Maku-aiheista ketjua ja se räjähti nopeasti käsiin. Kirjoitan omalla nimellä ja omia mielipiteitä. Eri mieltä saa ja pitää olla - muutenhan keskustelu on tasapaksua pullaa joka ei synnytä mitään. Kirjotan usein harkitsemattomasti ja spontaanisti, suoria mielipiteitä. Tämä on yksi tapa saada aikaan keskustelua. Vihaan liiketoiminnassakin kaikenlaista puutaheinää - kun asiat sanoo suoraan niin kaikki tiedetään missä mennään.
En ole juurikaan yhteydessä nykyisiin CAGE-yrittäjiin. Ja jos olen, niin en ainakaan keskustele vapaaottelusta. He ovat tehneet hienoa työtä ja pyyntöni on, että ei sotketa heidän kuvioitaan keski-ikäisen miehen jorinoilla. Edustan siis itseäni.
Liiketoiminnassahan puhutaan yleensä kehitysalueista kun hommat on jollain osa-alueella pielessä. Mulla on muutamakin topikki mitkä jäi mietityttämään omilta "aktiivivuosilta", mutta aloitetaan vaikka teemalla:
** *** **** *****
OTTELIJOIDEN HÄVIÄMISEN PELKO, URAN RAKENTELU JA PROMOOTIOYHTEISTYÖ
Meillä oli Pekan kanssa heti alusta alkaen tehdä tapahtumia, jotka veisivät Suomalaista vapaaottelua eteenpäin. Meillä molemmilla oli sellaine työ, että aikaa oli ainakin n. puolipäiväisesti tähän hommaan. Ostettiin Immulta häkki ja CAGE-tuotemerkki. Pidettiin ensimmäinen testi-ilta Riihimäellä ja siitä homma lähti.
Jos kansalla on sellainen käsitys, että matsien sopiminen on helppoa niin romutetaan se heti. Undercard on kyllä helppo tehdä - aloittelevat kaverit ottelee mielellään ketä tahansa vastaan jos matsipari on tasainen. Mitä lähemmäksi pääottelua mennään, sen hankalampaa noin yleisellä tasolla otteluiden sopimimen on. Mutta jos mä sanon näin pääotteluidemme pohjalta, että keskimäärin n. VIIDES tarjoamamme vaihtoehto kelpaa managerille/ottelijalle. Parhaimmillaan ehdotettiin jonkin tapahtuman pääotteluun toistakymmentä aijää ja mikään ei kelvannut. Kyllä siinä alkaa huumori loppua. Ymmärrän tämän jollain tasolla - eihän kukaan tahallaan hävitä halua. Mutta meillä oli tapahtumajärjestäjänä myöskin vastuu asiakkaisiin päin: Me halutaan tietenkin tasaisia, viihdyttäviä matseja.
Mutta nyt päästään itse asiaan, eli ottelijat jotka ovat kansainvälisen läpimurron kynnyksellä. Siinä vaiheessa ei meinaan kelpaa enää mikään. Ruotsalainen kollegani Babak ilmaisi asian hyvin "...ne (ruotsalaiset ottelijat)on kaikki UFC:N kynnyksellä, ei ne ottelee enää ketään vastaan..." Oli myöskin ilahduttavia poikkeuksia. Anton Kuivanen ja Tom Niinimäki esimerkiksi ottelivat meillä paljon ja heille pyrittiinkin etsimään kovia vastuksia. Vastuksista pystyttiin sopimaan järkevällä työmäärällä. Lopputulos: Molemmat nousivat kirkkaisiin valoihin. En sano, että CAGE olisi heidät nostanut ylöspäin - en todellakaan. Kaverit tekivät sen itse. Mutta Anton ja Tom antoivat meille mahdollisuuden olla mukana omalla, haasteita kaihtamattomalla otteluparien valinnalla. Joku muu halusi aina varmat palat ja sillä tavalla ura ei vaan valitettavasti etene.
Pistetäänpä itsemme asemaan, jossa vaikkapa Turun Hirvikangas ja Packalen ovat nyt. Molemmat hyviä urheilijoita. Sen lisäksi, että kaupalliset taustavoimat pitäisi saada kuntoon, niin he tarvitsevat tässä tilanteessa KOVIA OTTELUITA, jotka herättävät huomiota maan rajojen ulkopuolella. Jos mä olisin tuossa tilanteessa, niin haluaisin kotimaahan kovan haasteen - ihan sama kuka sen ottelun järjestää. Kaikki haluaa järjestää näille ukoille kovan matsin Suomessa. Ottelijalla on iso etu siitä, että se kova matsi otellaan Suomessa. Varsinkin jos vastus tulee rapakon takaa. Olisiko Tomppa tai Anton voittanut vieraskentilla CAGEssa ennen UFC:tä kohtaamansa ukot? Ehkä, mutta ehkä oli helpompi näin. Oikeastaan ainoa Suomalainen vieraskentillä pääasiassa uransa rakentanut ukko on Toni Tauru. Respect! Kyllä se on kivisempi tie.
Tässä tullaan ytimeen: Mikäli ottelija sitoutuu organisaatioon, niin organisaatio sitoutuu urheilijaan. Molemmat voittavat. Tässä kuviossa ei pitäisi olla mitään sijaan sellaisille ajatuksille, että "hyötyyköhän toi kaveri enemmän" tai "tekeeköhän noi kaverit rahaa tällä hommalla". Lähdettäisiin reilulla pelillä yhdessä tekemään juttua, josta kaikki hyötyy. Rahaahan ei Suomessa tee kukaan, ei ottelijat eikä tapahtumajärjestäjät. Jos joku tapahtumajärjestäjä rakentaa vaikka pari vuotta jonkun ottelijan uraa ja sen jälkeen ottelija nousee UFC:hen, niin se on kaikille iloinen asia!
Suomalaista managereista voisi pari sanaa sanoa. Ne ketkä olen tavannut ovat fiksuja tyypejä. Ongelma 1 on se, että kaikki tekee jotain muuta eikä niillä ihmisillä ole aikaa tähän manageriasiaan. Tästä johtuu myös pitkän tähtäimen ongelma 2, eli heillä ei ole aikaa verkostoitua. Jos muistelen Hartikaisen Ollia, niin aina kun sen näki, niin ukolla oli helvetin kiire duunin ja treenien kanssa ja verenpainetta. Sen jälkeen kuvioon on tullut vielä talonrakennusta ja perheenlisäystä. Se on vaan fakta että siinä tilanteessa ei verkostoiduta riittävästi kansainvälisesti vapaaotteluskeneen.
Teemulle ja Tipille askelmerkit UFC:hen:
- Varmistakaa, että ottelette kovia matseja, Suomessa tai ulkomailla. Vähintään 2-3/vuosi. Tämä on mahdollista kun sitoudutte johonkin organisaatioon kunnolla. Voittakaa ne kovat matsit! Älkääkä ainakaan aloittako keskustelua ulkomaiseen organisaatioon kysymällä "mitä maksatte". Sillä ei ole mitään merkitystä, Teidän goal ei ole käsittääkseni näissä matseissa.
- Ottakaa sellainen manageri, joka on verkostoitunu UFC:hen (en tiedä/muista kuka asioitanne hoitaa, eikä tämä ole provo häntä kohtaan. Ehkä Teillä on jo sellainen) Ruotsista löytyy useita.
- Opetelkaa markkinamiehen taitoja. Ei Teistä Makwania tarvitse tulla, mutta perusasiat kuntoon.
Max 2 vuotta tätä, niin saatte mahdollisuutenne hyvin tod näk.
Joku UFC:n jamppa (en nyt muista kuka) sanoi kerran reseptin miten sinne pääsee:
"Guys: Take fights, win them, get signed"
Suomalainen vapaaottelu: kehitysalueet
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire