jeudi 15 janvier 2015

Eivätkö ystävällisyys, kohteliaisuus ja iloisuus ole enää seksikästä?

No vittu. Kaljaahan tässä on tullut juotua, jotta ei ihan selvinpäin, mutta ei umpihönössäkään.



Lueskelin blogeja, naisten. Niissä on monenlaista eteeristä kuvaa ja tyylitelmää. Vaikutelma on etäinen, siloteltu.



Yritin pohtia, miksi naiset tuollaisia kuvia itsestään laittavat. En keksinyt. Minuun ne eivät vetoa.



Kävin jokunen vuosi sitten Anneli Mattilan keikalla. En ota kantaa musiikkiin, laulutaitoon tai ulkonäköön, mutta voi veljet, että avoin, iloinen ja rohkea mutta samalla nöyrä, huomioiva ja ystävällinen esiintyminen teki vaikutuksen. Tuli vain yksinkertaisesti sellainen olo, että siinäpä mukavan tasapainoinen nainen, jota tavan tönttökin uskaltaisi lähestyä sen kummempia jäkittämättä.



Tällainen helposti lähestyttävä nainen on minusta seksikäs. Lämpimyydessä ja ystävällisyydessä on turvallisuutta. Koska nykyinen sosiaalisen median kuvallinen ilmaisu kuitenkin on mitä on, niin ei kai voi kuin tulkita, että etäännytetty, kaukainen kuva on sosiaalisesti arvokkaampi kuin ystävällinen ja tavanomainen.



Minua kiinnostaisi kuulla, olenko ainoa, jonka mielestä tavallinen, omillaan seisova nainen tai mies on haluttava ja seksikäs? Omillaan seisomisella tarkoitan sitä, että ihminen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja ponnistaa esiin siitä lähtökohdasta itseään ylenpalttisesti korostamatta tai tuotteistamatta?



Minun on helpompi hyväksyä silikonitissitkin kuin kulttuuri, jossa jokainen kohtaaminen on esitys. Eihän tällaisessa kulttuurissa pilluakaan kohta saa enää kuin ammattinäyttelijä.





Eivätkö ystävällisyys, kohteliaisuus ja iloisuus ole enää seksikästä?

Aucun commentaire:

Enregistrer un commentaire