Pakkista, kun lukee, niin mulle syntyy kuva, että kaikki on vapaita kuin taivaan linnut ottamaan ihan mitä tahansa ohjelmaa käyttöön. Onko näin?
Itse olen yh-isä ja pääsen salille ilman lapsia vain kerran viikossa. Treenikertoja viikkoon tulee kuitenkin 6-9. Salitreenejä niistä on 3-5.
Varsinkin aerobiset osuudet ovat varmaankin aika erilaisia kuin muilla immeisillä. Kun lapset oli pieniä, niin työnsin lastenvaunuja, yksi lapsi istui olkapäillä ja kolmannen polkupyörällä ajon opettelua avitin vetämällä narulla perässä. Kaikki samaan aikaan=lenkkeilyä. Eilen kävin lenkillä ja nyt koko poppoo ajaa vieressä polkupyörällä ja osat näyttävät vaihtuneen, se on isi, joka yrittää pysyä pyörien perässä.
Aerobisissa teen lasten kaa yhdessä sählyä, jalkapalloa, luistelua, hiihtoa, uimista, sienestystä, marjastusta, kahvakuulaa, nyrkkeilyä, TRX-nauhaa, trampoliinia. (lapsilla on mm. oma nyrkkeilysäkki ja TRX-shydeemit kellarissani).
Pulkkamäki tarkoittaa sitä, että isi vetää juosten pulkan ylös mäen päälle aina uudestaan. Hiihdettäessä vedin aluksi koko poppoota ahkiossa perässäni, nykyisin jokaisella lapsella on jo omat sukset.
Mulla on kellarikerroksessa oma kuntosali ja lapset kulkevat yleensä sinnekin mukaan. Heillä on temppurata ja oma ”lastenhoitonurkkaus” siellä.
Lapset toimivat myös lisäpainona. Esim. seuraavasti: etunojapunneruksessa kaksi lasta istuu selän päälle. Kun ei mene enää yhtään, yksi lapsi pois, kun ei mee, niin se yksi lapsi avittaa jaloilla niin, että paino vähenee selän päältä. Seuraavaksi lähtee toinen lapsi kokonaan pois. Sitten vielä viimeiset toistot polvien päältä=tämä on yksi sarja. Versioita löytyy (kyykyt, heitot jne.) vaikka kuinka paljon=vuosien varrella tarttunut mukkaan.
Näillä mennään=siis lapsien kanssa. Yh:na ei ole muita vaihtoehtoja. Ja väittäisin, että kyllä näinkin pystyy treenaamaan ihan tarpeeksi kovaa.
Löytyykö kohtalontovereita?
Itse olen yh-isä ja pääsen salille ilman lapsia vain kerran viikossa. Treenikertoja viikkoon tulee kuitenkin 6-9. Salitreenejä niistä on 3-5.
Varsinkin aerobiset osuudet ovat varmaankin aika erilaisia kuin muilla immeisillä. Kun lapset oli pieniä, niin työnsin lastenvaunuja, yksi lapsi istui olkapäillä ja kolmannen polkupyörällä ajon opettelua avitin vetämällä narulla perässä. Kaikki samaan aikaan=lenkkeilyä. Eilen kävin lenkillä ja nyt koko poppoo ajaa vieressä polkupyörällä ja osat näyttävät vaihtuneen, se on isi, joka yrittää pysyä pyörien perässä.
Aerobisissa teen lasten kaa yhdessä sählyä, jalkapalloa, luistelua, hiihtoa, uimista, sienestystä, marjastusta, kahvakuulaa, nyrkkeilyä, TRX-nauhaa, trampoliinia. (lapsilla on mm. oma nyrkkeilysäkki ja TRX-shydeemit kellarissani).
Pulkkamäki tarkoittaa sitä, että isi vetää juosten pulkan ylös mäen päälle aina uudestaan. Hiihdettäessä vedin aluksi koko poppoota ahkiossa perässäni, nykyisin jokaisella lapsella on jo omat sukset.
Mulla on kellarikerroksessa oma kuntosali ja lapset kulkevat yleensä sinnekin mukaan. Heillä on temppurata ja oma ”lastenhoitonurkkaus” siellä.
Lapset toimivat myös lisäpainona. Esim. seuraavasti: etunojapunneruksessa kaksi lasta istuu selän päälle. Kun ei mene enää yhtään, yksi lapsi pois, kun ei mee, niin se yksi lapsi avittaa jaloilla niin, että paino vähenee selän päältä. Seuraavaksi lähtee toinen lapsi kokonaan pois. Sitten vielä viimeiset toistot polvien päältä=tämä on yksi sarja. Versioita löytyy (kyykyt, heitot jne.) vaikka kuinka paljon=vuosien varrella tarttunut mukkaan.
Näillä mennään=siis lapsien kanssa. Yh:na ei ole muita vaihtoehtoja. Ja väittäisin, että kyllä näinkin pystyy treenaamaan ihan tarpeeksi kovaa.
Löytyykö kohtalontovereita?
via Pakkotoisto.com http://www.pakkotoisto.com/treeni/119490-missa-lapsenne-ovat-kun-treenaatte/
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire