Terve!
Joutuu jo ennakolta varoittamaan, nyt tulee aika pitkä ja perusteellinen sairaskertomus, mutta itelleni on kyseessä aika tärkee asia ja aattelin nyt kysästä täältä onko ketään kohtalontovereita tai tietoa mistä vaivasta mun kohdalla vois olla kysymys. Hakua käyttämällä jo löysinkin jotain samantyylistä mutta aattelin kirjottaa omistakin oireista, sen verran erilaista kuitenkin tääkin.
Eli homma on pääpiirteissään se, että yleensä fyysisen rasituksen jälkeen kurkku kipeytyy ja tuntuu karhealta ja seuraavana aamuna on ikaankuin tukkeessa ja hengittaminen on vaikeaa. Erityisesti tän huomaan jos on vetänyt todella raskaasti ja hengittänyt voimakkaasti suun kautta. Jos tukkoisuudesta ja alkavan flunssan oireista huolimatta meen treenaamaan, on tuloksena monta viikkoa kestävä hengitystieinfektio missä varsinkin yskä kestää usein sellasen kaheksankin viikkoa. Infektioiden yhteydessä ei yleensä esiinny ainakaan kovaa kuumetta. Tukkoisuus ja karheus ei mene pois ellei lepää ja ota todella iisisti, joka puolestaan tarkoittaa taas ettei pysty urheilemaan, ei edes puolella teholla. Nyttemmin olen jo tähän noidankehään tottunut ja sisäistänyt asian, mutta todella hanuristahan tää on. Nykyisin pyrin treenaamaan aika matalilla sykkeillä, mutta tämäkään ei siis useimmiten auta mitenkään.
Hommat päättyy aina ennemmin tai myohemmin tähän hengitystieinfektioon, joka parhaimmillaan tosiaan kestää sellaisen kahdeksankin viikkoa, vaikka kuinka ottaisi iisisti eikä turhia rehkisi. Tämän jälkeen onkin sitten aika jälleen aloittaa alusta urheilun saralta, ja sotkeehan tää tosi paljon normaaliakin elämää! Joka kerta aloitan todella iisisti, mutta muutaman viikon kuluessa sama kaava kuitenkin toistuu. Ylikuntoonkaan en jaksaisi millään uskoa, sen verran useita viikkoja vuosittain tulee putkeen vaan makailtua.
Erityisesti lukiossa vuosina 2003-2006 tämä kierre oli äärettömän vittumainen, aina kolmen tai neljän “terveen” viikon jälkeen tuli jälleen hengitystieinfektioita. Ennen lukiota vuonna 2003 sairastin mononukleoosin aika voimakkaana; maksa-arvot yms pomppas vanhan juopon lukemiin ja olin pitkään todella rikki sen jälkeen. Tästä alkoi aivan järjetön väsymys joka on jatkunut aina näihin päiviin saakka; ei ole mitään väliä kuinka vähän tai paljon oon nukkunut, aina väsyttää ihan hemmetisti.
Väsymyksen lisäksi myös haukotuttaa ihan tajuttomasti ja usein tuntuu kuin oisin kala kuivalla maalla. Tää on oikeestaan se kaikista pelottavin ilmiö tässä hommassa: henkeä pitää haukkoa, olo on “huonohappinen” eikä mikään auta ja punttiakin tulee väännettyä aina haukotellen silmät vettä valuen ja joinakin päivinä rinnassa tuntuu todella puristavalta eikä meinaa millään saada henkeä. Sykkeet on usein tosi korkeella ja niitten palautuminen kestää yleensä pitkään. Lisäksi väsymys jatkuu aina aamusta iltaan ja usein aamuisin herää ihan kuin joku olisi hakannut koko yön eikä päivien mittaan ole juurikaan pirteitä hetkiä; päivät menee joskus ihan kuin sumussa olis.
Myös angiinoita oli aika usein, ja nyt vihdoin viime keväänä multa poistettiin nielurisat. Olin aika paljon odottanut että vihdoin operaatio poistaisi oireita ja väsymystä, mutta kuitenkin vajaan kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta olin jälleen todella kovassa flunssassa + yskässä, eikä lopulta päivittäinen väsymyskään oo häipynyt. Tällä kertaa (muistaakseni ensimmäistä kertaa) lääkärissä mitattiin myös mykoplasman vasta-ainearvot. Muut arvot olivat kunnossa, mutta mykon vasta-ainearvot olivat jonkin verran kohollaan. Eli olin sen sairastanut, mutta lääkäri ei enää antibiootteja määrännyt. Samassa yhteydessä todettiin myös kilpirauhasarvojen olevan kohillaan, ei vikaa niissä. Sydämestäkään ei sivuääniä kuulunut.
Joskus olen vain ajatellut että toiset sairastuvat helpommin kuin toiset, mutta olen viime aikoina puinut asiaa mielessäni ja sairastumisessani toistuu aina tuo sama kaava: kurkkukipu, putket tukkeeseen/helvetinmoinen hengitystieinfektio ja pitkittynyt yskä. Usein kurkussa on myös outo, ummehtunut ja paha maku, ja joskus ihokin on ikäänkuin vähän kirjava. Etenkin yskä viihtyy elimistössäni yleensä todella pitkään, muutenkin kavereillani tutut “muutaman päivän kuume ja thats it”-tyyppiset sairastelut ovat minulle aivan vieraita, toisin kuin “taasko sä jätkä oot kipeenä??!” ja “miten joku voi ollakkin noin helvetin väsyny”-tyyliset lotkautukset jotka pikemminkin ovat arkipäivää.
Lääkärit ovat vaan yleisimmin sanoneet että ota buranaa ja huilaa, sillä se lähtee. Ei ole lähtenyt. Antibiootteja on tullut kyllä syötyä silloin tällöin, mutta esim kortisolia en oo ikinä syönyt. Viime kesänä työterveydessä juurikin tälläsen hengitystieinfektion takia käydessäni valittelin tätä jatkuvaa väsymystä ja lääkäri laittoi astmakokeisiin, puhallustestit (spirometria) tehtiin sekä kotona piti puhallella peffi-mittariin, mitään normaalista poikkeavaa ei kuitenkaan tältäkään saralta löytynyt. Samalla tuli muutama viikko käytettyä inhalaattoria, mitään eroa en kuitenkaan huomannut. Homeallergiaakin oon miettinyt viime aikoina, mutta olen asunut useissa paikoissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin, ja oireet on aina olleet samansuuntaisia joka puolella, enkä usko että etenkään lapsuudenkodissani hometta olisi. Tosin kieltämättä ainakin lukiossani ja armeijassa taatusti oli hometta, spirometriassa oli jossain pikkukeuhkoputkissa tms pientä alenemaa, mutta ei muuta.
Voikohan mykoplasma olla elimistössä kroonisena? Esim. tänä vuonna olen sairastanut kaksi todella voimakasta, noin kaksi kuukautta yskineen kaikkineen kestänyttä hengitystieinfektiota täysin samalla kaavalla, ja eikö toi pitkittynyt yskä vois viitata mykoplasmaan ainakin? Yskä on aina tosi kuivaa tyyppiä. Yleensä siis näitä infektioita on ollut vuodessa 3-4, aina ei onneksi ihan sitä paria kuukautta mee toipumiseen, mutta olo on aina kuin toipilas olisin.
Entä lisämunuaisten uupumus tai Chronic Fatigue Syndrome (CFS)? Lääkärithän ei kai oikeen vielä Suomessa usko tohon lisämunuaisten uupumukseen ainakaan? Mutta sen oireita netistä lueskelin, ja osuis muutamat ainaki tosi hyvin. En ole siis missään erikoislääkärillä käynyt, saan syyttää laiskuudesta vaan itseäni. Oon vaan ajatellut että toiset sairastuu helpommin ja alistunut tilanteeseen, mutta ei tää elämä nyt näin vaan voi mennä. Nyt oon viimein päättänyt vuosikymmenen kierteen jälkeen että kunhan tammikuussa palaan takasin työkeikalta Suomeen, niin otan itteäni niskasta kiinni ja hakeudun kunnon tutkimuksiin, vaikka jollekin osaavalle urheilulääkärille tms.
Alkaa huumori loppumaan pikkuhiljaa, syön kuitenkin tosi hyvin ja huolehdin terveydestäni varmasti keskivertoa enemmän muutenkin. Nyt en oikeen tiiä että mistä tutkimuksista sitä sitten pitäis alotella. Onko muilla samanlaisia ollut ja mikä on ollut avuksi? Entä onko heittää mitään ehdotuksia mihin kannattaisi mennä jotta pääsis hyvään ja osaavaan hoitoon? Tuun Helsingissä asumaan työkeikan jälkeen.
Kiitos jo etukäteen kaikille :worship:
Joutuu jo ennakolta varoittamaan, nyt tulee aika pitkä ja perusteellinen sairaskertomus, mutta itelleni on kyseessä aika tärkee asia ja aattelin nyt kysästä täältä onko ketään kohtalontovereita tai tietoa mistä vaivasta mun kohdalla vois olla kysymys. Hakua käyttämällä jo löysinkin jotain samantyylistä mutta aattelin kirjottaa omistakin oireista, sen verran erilaista kuitenkin tääkin.
Eli homma on pääpiirteissään se, että yleensä fyysisen rasituksen jälkeen kurkku kipeytyy ja tuntuu karhealta ja seuraavana aamuna on ikaankuin tukkeessa ja hengittaminen on vaikeaa. Erityisesti tän huomaan jos on vetänyt todella raskaasti ja hengittänyt voimakkaasti suun kautta. Jos tukkoisuudesta ja alkavan flunssan oireista huolimatta meen treenaamaan, on tuloksena monta viikkoa kestävä hengitystieinfektio missä varsinkin yskä kestää usein sellasen kaheksankin viikkoa. Infektioiden yhteydessä ei yleensä esiinny ainakaan kovaa kuumetta. Tukkoisuus ja karheus ei mene pois ellei lepää ja ota todella iisisti, joka puolestaan tarkoittaa taas ettei pysty urheilemaan, ei edes puolella teholla. Nyttemmin olen jo tähän noidankehään tottunut ja sisäistänyt asian, mutta todella hanuristahan tää on. Nykyisin pyrin treenaamaan aika matalilla sykkeillä, mutta tämäkään ei siis useimmiten auta mitenkään.
Hommat päättyy aina ennemmin tai myohemmin tähän hengitystieinfektioon, joka parhaimmillaan tosiaan kestää sellaisen kahdeksankin viikkoa, vaikka kuinka ottaisi iisisti eikä turhia rehkisi. Tämän jälkeen onkin sitten aika jälleen aloittaa alusta urheilun saralta, ja sotkeehan tää tosi paljon normaaliakin elämää! Joka kerta aloitan todella iisisti, mutta muutaman viikon kuluessa sama kaava kuitenkin toistuu. Ylikuntoonkaan en jaksaisi millään uskoa, sen verran useita viikkoja vuosittain tulee putkeen vaan makailtua.
Erityisesti lukiossa vuosina 2003-2006 tämä kierre oli äärettömän vittumainen, aina kolmen tai neljän “terveen” viikon jälkeen tuli jälleen hengitystieinfektioita. Ennen lukiota vuonna 2003 sairastin mononukleoosin aika voimakkaana; maksa-arvot yms pomppas vanhan juopon lukemiin ja olin pitkään todella rikki sen jälkeen. Tästä alkoi aivan järjetön väsymys joka on jatkunut aina näihin päiviin saakka; ei ole mitään väliä kuinka vähän tai paljon oon nukkunut, aina väsyttää ihan hemmetisti.
Väsymyksen lisäksi myös haukotuttaa ihan tajuttomasti ja usein tuntuu kuin oisin kala kuivalla maalla. Tää on oikeestaan se kaikista pelottavin ilmiö tässä hommassa: henkeä pitää haukkoa, olo on “huonohappinen” eikä mikään auta ja punttiakin tulee väännettyä aina haukotellen silmät vettä valuen ja joinakin päivinä rinnassa tuntuu todella puristavalta eikä meinaa millään saada henkeä. Sykkeet on usein tosi korkeella ja niitten palautuminen kestää yleensä pitkään. Lisäksi väsymys jatkuu aina aamusta iltaan ja usein aamuisin herää ihan kuin joku olisi hakannut koko yön eikä päivien mittaan ole juurikaan pirteitä hetkiä; päivät menee joskus ihan kuin sumussa olis.
Myös angiinoita oli aika usein, ja nyt vihdoin viime keväänä multa poistettiin nielurisat. Olin aika paljon odottanut että vihdoin operaatio poistaisi oireita ja väsymystä, mutta kuitenkin vajaan kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta olin jälleen todella kovassa flunssassa + yskässä, eikä lopulta päivittäinen väsymyskään oo häipynyt. Tällä kertaa (muistaakseni ensimmäistä kertaa) lääkärissä mitattiin myös mykoplasman vasta-ainearvot. Muut arvot olivat kunnossa, mutta mykon vasta-ainearvot olivat jonkin verran kohollaan. Eli olin sen sairastanut, mutta lääkäri ei enää antibiootteja määrännyt. Samassa yhteydessä todettiin myös kilpirauhasarvojen olevan kohillaan, ei vikaa niissä. Sydämestäkään ei sivuääniä kuulunut.
Joskus olen vain ajatellut että toiset sairastuvat helpommin kuin toiset, mutta olen viime aikoina puinut asiaa mielessäni ja sairastumisessani toistuu aina tuo sama kaava: kurkkukipu, putket tukkeeseen/helvetinmoinen hengitystieinfektio ja pitkittynyt yskä. Usein kurkussa on myös outo, ummehtunut ja paha maku, ja joskus ihokin on ikäänkuin vähän kirjava. Etenkin yskä viihtyy elimistössäni yleensä todella pitkään, muutenkin kavereillani tutut “muutaman päivän kuume ja thats it”-tyyppiset sairastelut ovat minulle aivan vieraita, toisin kuin “taasko sä jätkä oot kipeenä??!” ja “miten joku voi ollakkin noin helvetin väsyny”-tyyliset lotkautukset jotka pikemminkin ovat arkipäivää.
Lääkärit ovat vaan yleisimmin sanoneet että ota buranaa ja huilaa, sillä se lähtee. Ei ole lähtenyt. Antibiootteja on tullut kyllä syötyä silloin tällöin, mutta esim kortisolia en oo ikinä syönyt. Viime kesänä työterveydessä juurikin tälläsen hengitystieinfektion takia käydessäni valittelin tätä jatkuvaa väsymystä ja lääkäri laittoi astmakokeisiin, puhallustestit (spirometria) tehtiin sekä kotona piti puhallella peffi-mittariin, mitään normaalista poikkeavaa ei kuitenkaan tältäkään saralta löytynyt. Samalla tuli muutama viikko käytettyä inhalaattoria, mitään eroa en kuitenkaan huomannut. Homeallergiaakin oon miettinyt viime aikoina, mutta olen asunut useissa paikoissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin, ja oireet on aina olleet samansuuntaisia joka puolella, enkä usko että etenkään lapsuudenkodissani hometta olisi. Tosin kieltämättä ainakin lukiossani ja armeijassa taatusti oli hometta, spirometriassa oli jossain pikkukeuhkoputkissa tms pientä alenemaa, mutta ei muuta.
Voikohan mykoplasma olla elimistössä kroonisena? Esim. tänä vuonna olen sairastanut kaksi todella voimakasta, noin kaksi kuukautta yskineen kaikkineen kestänyttä hengitystieinfektiota täysin samalla kaavalla, ja eikö toi pitkittynyt yskä vois viitata mykoplasmaan ainakin? Yskä on aina tosi kuivaa tyyppiä. Yleensä siis näitä infektioita on ollut vuodessa 3-4, aina ei onneksi ihan sitä paria kuukautta mee toipumiseen, mutta olo on aina kuin toipilas olisin.
Entä lisämunuaisten uupumus tai Chronic Fatigue Syndrome (CFS)? Lääkärithän ei kai oikeen vielä Suomessa usko tohon lisämunuaisten uupumukseen ainakaan? Mutta sen oireita netistä lueskelin, ja osuis muutamat ainaki tosi hyvin. En ole siis missään erikoislääkärillä käynyt, saan syyttää laiskuudesta vaan itseäni. Oon vaan ajatellut että toiset sairastuu helpommin ja alistunut tilanteeseen, mutta ei tää elämä nyt näin vaan voi mennä. Nyt oon viimein päättänyt vuosikymmenen kierteen jälkeen että kunhan tammikuussa palaan takasin työkeikalta Suomeen, niin otan itteäni niskasta kiinni ja hakeudun kunnon tutkimuksiin, vaikka jollekin osaavalle urheilulääkärille tms.
Alkaa huumori loppumaan pikkuhiljaa, syön kuitenkin tosi hyvin ja huolehdin terveydestäni varmasti keskivertoa enemmän muutenkin. Nyt en oikeen tiiä että mistä tutkimuksista sitä sitten pitäis alotella. Onko muilla samanlaisia ollut ja mikä on ollut avuksi? Entä onko heittää mitään ehdotuksia mihin kannattaisi mennä jotta pääsis hyvään ja osaavaan hoitoon? Tuun Helsingissä asumaan työkeikan jälkeen.
Kiitos jo etukäteen kaikille :worship:
Mikä ihme on kun sairastun treenaamisesta?! Hengitystieinfektiot jyllää
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire