Veikkaan, ettei moni pakkotoistolaisistakaan tiedä, että marja-aronia on yksi terveellisimmistä marjoista mitä Suomen maaperällä kasvaa. Tätä ei nimittäin tunnu moni tajuavan ja joka vuosi tonneittain hyviä marjoja menee lintujen suuhun ja mätänee maahan.
Marja-aronioiden ravintosisältöä ei ole jostain syystä suuremmin tutkittu, mutta ne tiedot mitä on saatu, kertovat korkeista vitamiini- ja anti-oksidanttipitoisuuksista. Anti-oksidanttien kohdalla aronioista on mitattu lähes maailman suurimmat lukemat mistään marjasta tai hedelmästä. Saksalainen tutkimus kertoo C-vitamiinipitoisuuden olevan yli kolminkertainen mustikkaan verrattuna (n. 50mg / 100g). Tämän tiedon luotettavuudesta voi kyllä olla epäilevä, sillä yhdysvaltalaisen jalostamattoman aronialajin C-vitamiinipitoisuus on 23mg / 100g. Vertailuksi siis mustikan C-vitamiini on 15mg / 100g.
Yksi parhaista puolista kerääjän kannalta on vielä se, että pensaat puskevat isoja terttuja kookkaita marjoja, jotka voi nopeasti poimia. Puolen tunnin aikana kerää helposti viisi litraa marjoja, eikä tarvitse olla erityisen tarkka. Pensaitahan on kaikki paikat täynnä ja koska kukaan ei niitä muuten poimi, niin kysymällä saa varmasti kerätä asuintalojen aitapensaista marjat pois, jos ei omia pensaita ole. Aroniat eivät myös ime suuresti myrkkyjä teiden varsilla, mutta ei silti kannata minkään päätien varrelta kerätä. Omakoti- ja rivarilähiöistä saa parhaat marjat, jotka ovat vielä puhtaita. Marjat ovat juuri nyt etelässä kypsyneet, joten suosittelen vahvasti kaikille, että menee keräämään. Vinkiksi se, että raaka marja hohkaa auringossa punaisena, mutta kypsässä on sinertävä sävy (sama kuin mustissa viinimarjoissa).
Marjat sellaisinaan eivät ole maultaan kaikkien mieleen, mutta tähän on helppoja keinoja. Kun marjoja pakastaa päivän tai pari muuttuu maku huomattavasti ja karvaus katoaa. Marjoista voi myös tehdä helposti hilloa tai mehua, mutta pakkislainenhan vetää marjat sumeilematta rahkan seassa.
Marja-aronioiden ravintosisältöä ei ole jostain syystä suuremmin tutkittu, mutta ne tiedot mitä on saatu, kertovat korkeista vitamiini- ja anti-oksidanttipitoisuuksista. Anti-oksidanttien kohdalla aronioista on mitattu lähes maailman suurimmat lukemat mistään marjasta tai hedelmästä. Saksalainen tutkimus kertoo C-vitamiinipitoisuuden olevan yli kolminkertainen mustikkaan verrattuna (n. 50mg / 100g). Tämän tiedon luotettavuudesta voi kyllä olla epäilevä, sillä yhdysvaltalaisen jalostamattoman aronialajin C-vitamiinipitoisuus on 23mg / 100g. Vertailuksi siis mustikan C-vitamiini on 15mg / 100g.
Yksi parhaista puolista kerääjän kannalta on vielä se, että pensaat puskevat isoja terttuja kookkaita marjoja, jotka voi nopeasti poimia. Puolen tunnin aikana kerää helposti viisi litraa marjoja, eikä tarvitse olla erityisen tarkka. Pensaitahan on kaikki paikat täynnä ja koska kukaan ei niitä muuten poimi, niin kysymällä saa varmasti kerätä asuintalojen aitapensaista marjat pois, jos ei omia pensaita ole. Aroniat eivät myös ime suuresti myrkkyjä teiden varsilla, mutta ei silti kannata minkään päätien varrelta kerätä. Omakoti- ja rivarilähiöistä saa parhaat marjat, jotka ovat vielä puhtaita. Marjat ovat juuri nyt etelässä kypsyneet, joten suosittelen vahvasti kaikille, että menee keräämään. Vinkiksi se, että raaka marja hohkaa auringossa punaisena, mutta kypsässä on sinertävä sävy (sama kuin mustissa viinimarjoissa).
Marjat sellaisinaan eivät ole maultaan kaikkien mieleen, mutta tähän on helppoja keinoja. Kun marjoja pakastaa päivän tai pari muuttuu maku huomattavasti ja karvaus katoaa. Marjoista voi myös tehdä helposti hilloa tai mehua, mutta pakkislainenhan vetää marjat sumeilematta rahkan seassa.
via Pakkotoisto.com http://ift.tt/1sQwQ5B
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire