Olemme vuoden alusta yhteen muuttanut pariskunta. Ongelmia niin kuin muillakin. En ole periksiantavaa sorttia parisuhteessa. Haluan löytää ratkaisuja, siksi pyydänkin näkökulmia
Muutin tyttöystäväni pyynnöstä hänen luokseen asumaan. Jo ihan käytännössä se oli hyvä idea, sillä oma asuntoni oli niin pieni, ettemme siellä voineet kolmestaan elää. Kyllä, meitä on kolme. Tyttöystäväni, hänen nelivuotiaansa ja minä. Meille menee kolmestaan tosi hyvin. Mutta kahdestaan olemme jotenkin etääntyneet.
Ennen läheisyytemme oli ihanaa. Halailimme, suukotimme kotoa lähtiessämme ja koskettelimme sekä rakastelimme. Kaikki oli ihanasti. Sitten jotain tapahtui.
Tyttöystäväni etääntyi minusta. Ei enää tullut halaamaan tai suukottamaan. Illalla meni suoraan nukkumaan, kuin välttelisi minua. Ajattelin aluksi, että hänellä on kova väsy. Sitten tovin kestäneenä aloin epäillä, että sillä ois joku toinen (niin kuin nykyään se on niin ällöttävän tavanomaista). Kerran, kun meillä oli hetki yhteistä aikaa, tein liikkeitä läheisyyttä ajatellen. Hän torjui minut ja alkoi itkeä. Hämmennyin täysin... pelkäsin ihan törkeesti. Kysyin suoraan, että onko hänellä toista. Hän vakuutti, ettei ole ja rakastaa minua kovasti. Ja että on vain niin väsynyt. En epäile häntä. Rakastanhan häntä todella paljon.
Nyt olemme olleet seksiä ilman jo 2-2,5kk. Elämme hyvää elämää. Arkemme sujuu hyvin. Hoidan lasta ja teen ruokaa kotona. Teen mahdollisimman paljon asioita, että meillä olisi asiat hyvin. Olen nostanut läheisyysasian puheeksi pari kertaa ja jotenkin rento ilmapiiri vaikeutuu. Yritän fiksusti keskustella asiaa läpi, mutta hän ei oikein kykene. Monesti vaikeissa asioissa hän hiljenee ja menee vaikeaksi (puuttuu kokemusta käydä vaikeita asioita suhteessa läpi). Sanon myöhemmin hänelle, etten pahalla tarkoita puhua näistä ja että rakastan häntä. Hän vastaa rakkausasiaan. Se sentään helpottaa. ...muttei poista tätä elefanttia huoneesta.
(Tässä vaiheessa kirjoitusta hän tuli huoneeseen ja huomasi, että kirjoitan asiasta forumille. Asia vaivaannutti välimme ja sain niskaani syytöksiä*. ja jatkan nyt noin 2h kirjoittamiseni aloittamisesta.)
*Syytöksiä. Eli olen aiemmin yrittänyt helpottaa rakkaani taakkaa tästä intiimiyden ja läheisyyden vähäisyydestä ja sanonut, että kaikki on ok ja mennään rauhassa eteenpäin. Nyt hän sai huomata, että asia vaivaa minua ja syyttää minua valehtelusta..
Hitto.. Toisella on selvästi väsymystä ja kenties masennusta, mutta ei aio tehdä asialle mitään. Haluan olla tukena ja aionkin, mutta jotain on tapahduttava.
Onko täällä kohtalotovereita?
Näkökulmat olisivat tervetulleita!
Muutin tyttöystäväni pyynnöstä hänen luokseen asumaan. Jo ihan käytännössä se oli hyvä idea, sillä oma asuntoni oli niin pieni, ettemme siellä voineet kolmestaan elää. Kyllä, meitä on kolme. Tyttöystäväni, hänen nelivuotiaansa ja minä. Meille menee kolmestaan tosi hyvin. Mutta kahdestaan olemme jotenkin etääntyneet.
Ennen läheisyytemme oli ihanaa. Halailimme, suukotimme kotoa lähtiessämme ja koskettelimme sekä rakastelimme. Kaikki oli ihanasti. Sitten jotain tapahtui.
Tyttöystäväni etääntyi minusta. Ei enää tullut halaamaan tai suukottamaan. Illalla meni suoraan nukkumaan, kuin välttelisi minua. Ajattelin aluksi, että hänellä on kova väsy. Sitten tovin kestäneenä aloin epäillä, että sillä ois joku toinen (niin kuin nykyään se on niin ällöttävän tavanomaista). Kerran, kun meillä oli hetki yhteistä aikaa, tein liikkeitä läheisyyttä ajatellen. Hän torjui minut ja alkoi itkeä. Hämmennyin täysin... pelkäsin ihan törkeesti. Kysyin suoraan, että onko hänellä toista. Hän vakuutti, ettei ole ja rakastaa minua kovasti. Ja että on vain niin väsynyt. En epäile häntä. Rakastanhan häntä todella paljon.
Nyt olemme olleet seksiä ilman jo 2-2,5kk. Elämme hyvää elämää. Arkemme sujuu hyvin. Hoidan lasta ja teen ruokaa kotona. Teen mahdollisimman paljon asioita, että meillä olisi asiat hyvin. Olen nostanut läheisyysasian puheeksi pari kertaa ja jotenkin rento ilmapiiri vaikeutuu. Yritän fiksusti keskustella asiaa läpi, mutta hän ei oikein kykene. Monesti vaikeissa asioissa hän hiljenee ja menee vaikeaksi (puuttuu kokemusta käydä vaikeita asioita suhteessa läpi). Sanon myöhemmin hänelle, etten pahalla tarkoita puhua näistä ja että rakastan häntä. Hän vastaa rakkausasiaan. Se sentään helpottaa. ...muttei poista tätä elefanttia huoneesta.
(Tässä vaiheessa kirjoitusta hän tuli huoneeseen ja huomasi, että kirjoitan asiasta forumille. Asia vaivaannutti välimme ja sain niskaani syytöksiä*. ja jatkan nyt noin 2h kirjoittamiseni aloittamisesta.)
*Syytöksiä. Eli olen aiemmin yrittänyt helpottaa rakkaani taakkaa tästä intiimiyden ja läheisyyden vähäisyydestä ja sanonut, että kaikki on ok ja mennään rauhassa eteenpäin. Nyt hän sai huomata, että asia vaivaa minua ja syyttää minua valehtelusta..
Hitto.. Toisella on selvästi väsymystä ja kenties masennusta, mutta ei aio tehdä asialle mitään. Haluan olla tukena ja aionkin, mutta jotain on tapahduttava.
Onko täällä kohtalotovereita?
Näkökulmat olisivat tervetulleita!
via Pakkotoisto.com http://ift.tt/1l2aL29
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire