Olen käynyt nyt salilla aika tasan vuoden verran. Nyt alkoi huolettamaan se, että treenipainot eivät ole nousseet käytännössä lainkaan noin puoleen vuoteen ja ovat todella surkeat kun lukee esim. Mimmien puolella olevaa treenipaino-ketjua. Tuntuu, että teen noin 1/2 - 2/3 siitä, mitä muut "noin vuoden salilla käyneet" tekevät. Tiedän, että ei kannattaisi verrata, mutta jos nyt kuitenkin...
Käyn salilla 3-4 kertaa viikossa. Olen viimeisen puolen vuoden aikana vaihtanut ohjelmaa kolme kertaa, testissä on ollut 1-, 2- ja 4-jakoiset, mutta parhaimmaksi todennut 1- ja 2-jakoiset vielä tässä vaiheessa. Teen suoria sarjoja, vaihdellen sarjatoistoja viikottain tai parin viikon syklissä välillä 5 - 15. Pyrin treenaamaan isoilla perusliikkeillä (kyykyt, hackit yms, maastaveto, penkki jne) enkä ole juurikaan lähtenyt hinkkaamaan pelkkiä eristäviä pikkuliikkeitä. En treenaa jatkuvasti ns. failureen, vaikka siihenkin joskus raskaammilla viikoilla voin innostua. Yleensä teen idealla, että niin raskailla painoilla, kuin millä saan valitsemani sarjatoistomäärän tehtyä puhtaalla tekniikalla viimeisten 2-3 olevan tiukkoja (= lihakset tutisevat, irvistys syvenee, ponnistusäännähtelyä pitää hillitä ja saa oikeasti kamppailla, että ojennuksen saa tehtyä loppuun asti, mutta jos oma tai lapsen henki olisi uhattuna, niin saisi tehtyä vielä uuden toiston eli jotain jää varastoon).
Olen yrittänyt aina välillä suurempia painoja, mutta sitten sarjojen toistomäärät tipahtavat heti radikaalisti esim. 6-8 -> 2-3. Mutta toisaalta jos esim. 10 kg hauiskääntöön lisää 2,5 kg tekeehän se jo 25 % lisäyksen...
Sitten niihin kysymyksiin:
- Kuinka nopeasti (naisten) treenipainot yleensä nousevat? Esimerkiksi penkissä, hauiskäännössä ja kyykyssä? Tiedän, että ihmiset ovat erilaisia, treenaavat eri tavoin ja treenivuodet vaikuttavat jne, mutta jotain osviittaa mitä voisi pitää realistisena kehitysvauhtina...
- Mikä voi olla syy tällaiseen paikallaan polkemiseen? Vääränlainen treeniohjelma? Väärät suoritustekniikat? Toiset sanovat, että supistusvaiheen on oltava nopea ja toiset sanovat, että rauhallisesti tehty on hyvä. Liian vähä ruoka? En laske aktiivisesti kaloreita, mutta ruokapäiväkirjan perusteella painoon perustuva laskennallinen päiväkulutus pitäisi tulla kyllä syötyä. Syön tietyn rutiinin mukaan, mutta syön lisää jos on nälkä. En siis laihduta. Proteiinin saanti pitäisi olla kunnossa. Ruokavalio muutoinkin pitäisi olla pääpiirteittäin ok, vaikka satunnaisia herkutteluja tapahtuukin. Enkö vain ymmärrä syöväni liian vähän vai olenko yksilönä jotenkin nopea aineenvaihduntainen, jolla nuo laskennalliset kaavat eivät toimi? En kuitenkaan haluaisi kokeilla mitään todellista massakautta, päätyisin kuitenkin kasvattamaan vain 10 kg läskiä lihaksen sijaan. Pitäisikö lähteä johonkin tarkkaan dieettiin, että tiedän tasan kuinka paljon kaloreita menee? Mutta luulisi kuitenkin, että treenipainoissa tulisi edes jotain pientä edistystä vaikka ihan pro-tason plussa-dieetillä ei mentäisikään. Eihän mulla ole edes treenikuukausia takana paljon mitään.
- Miten nyt sitten tiedän, että teen riittävän kovaa? Riittääkö tuo edellä kuvattu vai pitäisikö joka kerran olla tajuttomuuden ja oksennuksen rajalla? Tai niin, että joka sarja loppuu failureen? Eli pitääkö mennä sellaista laihdutus-tositv-meininkiä, jossa PT huutaa naama punaisena vieressä treenattavan itkua tuhertaessa ja lopetetaan vasta kun jalat ei kanna? Voiko tällaista treeniä jatkaa kuinka kauan pitkällä tähtäimellä? Riittäkö tällöin todella silloin tällöin pidetty kevennetty viikko? Kyse ei siis ole siitä, että mukavuudenhalusta johtuen en tee failureen, vaan siitä, että en tiedä onko se järkevää ja turvallista. Mielipiteitä ja kuvauksia kehittävästä ja riittävän kovasta treeni-intensiteetistä kun on niin laidasta laitaan.
- Miten treenata sarja turvallisesti loppuun saakka? Treenaan yksin ja pelkään aina jääväni kyykyssä puoliväliin (myös smith) tai saavani jossain liikkeessä painon päähäni jos lihaksista vaan loppuu voima kesken toiston ja valahtavat veltoiksi. Todistetusti näinkin käynyt pari kertaa ja joskus ollut vakavalta vammalta välttyminen tuurista kiinni. Minulla ei ole treenaavia kavereita ja tuntuu naurettavalta pyytää jotain vierasta karjua varmistajaksi jollekin 7 kg olkapääpunnerrukselle "ettei käsipaino vain tipu päähän jos lihakset tilttaavat kun näin raskaalla painolla kokeilen tehdä"-selityksellä.
Ihan tyhmiä kysymyksiä :face: Olkaa ystävällisiä ja vääntäkää rautalangasta hämmentyneelle epätoivoiselle, mistä kannattaisi ongelman syitä lähteä selvittämään ja miten. Samoin tahtoisin oikeasti tietää milloin treeni on riittävän kovaa että se on kehittävää ja millaista kehitystä treenipainoissa voi naiselta odottaa. Alkaa vain epätoivo ja motivaatio kärsimään kun koko ajan junnaa paikallaan ja oma tietotaito sekä maalaisjärki on jo kulutettu loppuun.
Käyn salilla 3-4 kertaa viikossa. Olen viimeisen puolen vuoden aikana vaihtanut ohjelmaa kolme kertaa, testissä on ollut 1-, 2- ja 4-jakoiset, mutta parhaimmaksi todennut 1- ja 2-jakoiset vielä tässä vaiheessa. Teen suoria sarjoja, vaihdellen sarjatoistoja viikottain tai parin viikon syklissä välillä 5 - 15. Pyrin treenaamaan isoilla perusliikkeillä (kyykyt, hackit yms, maastaveto, penkki jne) enkä ole juurikaan lähtenyt hinkkaamaan pelkkiä eristäviä pikkuliikkeitä. En treenaa jatkuvasti ns. failureen, vaikka siihenkin joskus raskaammilla viikoilla voin innostua. Yleensä teen idealla, että niin raskailla painoilla, kuin millä saan valitsemani sarjatoistomäärän tehtyä puhtaalla tekniikalla viimeisten 2-3 olevan tiukkoja (= lihakset tutisevat, irvistys syvenee, ponnistusäännähtelyä pitää hillitä ja saa oikeasti kamppailla, että ojennuksen saa tehtyä loppuun asti, mutta jos oma tai lapsen henki olisi uhattuna, niin saisi tehtyä vielä uuden toiston eli jotain jää varastoon).
Olen yrittänyt aina välillä suurempia painoja, mutta sitten sarjojen toistomäärät tipahtavat heti radikaalisti esim. 6-8 -> 2-3. Mutta toisaalta jos esim. 10 kg hauiskääntöön lisää 2,5 kg tekeehän se jo 25 % lisäyksen...
Sitten niihin kysymyksiin:
- Kuinka nopeasti (naisten) treenipainot yleensä nousevat? Esimerkiksi penkissä, hauiskäännössä ja kyykyssä? Tiedän, että ihmiset ovat erilaisia, treenaavat eri tavoin ja treenivuodet vaikuttavat jne, mutta jotain osviittaa mitä voisi pitää realistisena kehitysvauhtina...
- Mikä voi olla syy tällaiseen paikallaan polkemiseen? Vääränlainen treeniohjelma? Väärät suoritustekniikat? Toiset sanovat, että supistusvaiheen on oltava nopea ja toiset sanovat, että rauhallisesti tehty on hyvä. Liian vähä ruoka? En laske aktiivisesti kaloreita, mutta ruokapäiväkirjan perusteella painoon perustuva laskennallinen päiväkulutus pitäisi tulla kyllä syötyä. Syön tietyn rutiinin mukaan, mutta syön lisää jos on nälkä. En siis laihduta. Proteiinin saanti pitäisi olla kunnossa. Ruokavalio muutoinkin pitäisi olla pääpiirteittäin ok, vaikka satunnaisia herkutteluja tapahtuukin. Enkö vain ymmärrä syöväni liian vähän vai olenko yksilönä jotenkin nopea aineenvaihduntainen, jolla nuo laskennalliset kaavat eivät toimi? En kuitenkaan haluaisi kokeilla mitään todellista massakautta, päätyisin kuitenkin kasvattamaan vain 10 kg läskiä lihaksen sijaan. Pitäisikö lähteä johonkin tarkkaan dieettiin, että tiedän tasan kuinka paljon kaloreita menee? Mutta luulisi kuitenkin, että treenipainoissa tulisi edes jotain pientä edistystä vaikka ihan pro-tason plussa-dieetillä ei mentäisikään. Eihän mulla ole edes treenikuukausia takana paljon mitään.
- Miten nyt sitten tiedän, että teen riittävän kovaa? Riittääkö tuo edellä kuvattu vai pitäisikö joka kerran olla tajuttomuuden ja oksennuksen rajalla? Tai niin, että joka sarja loppuu failureen? Eli pitääkö mennä sellaista laihdutus-tositv-meininkiä, jossa PT huutaa naama punaisena vieressä treenattavan itkua tuhertaessa ja lopetetaan vasta kun jalat ei kanna? Voiko tällaista treeniä jatkaa kuinka kauan pitkällä tähtäimellä? Riittäkö tällöin todella silloin tällöin pidetty kevennetty viikko? Kyse ei siis ole siitä, että mukavuudenhalusta johtuen en tee failureen, vaan siitä, että en tiedä onko se järkevää ja turvallista. Mielipiteitä ja kuvauksia kehittävästä ja riittävän kovasta treeni-intensiteetistä kun on niin laidasta laitaan.
- Miten treenata sarja turvallisesti loppuun saakka? Treenaan yksin ja pelkään aina jääväni kyykyssä puoliväliin (myös smith) tai saavani jossain liikkeessä painon päähäni jos lihaksista vaan loppuu voima kesken toiston ja valahtavat veltoiksi. Todistetusti näinkin käynyt pari kertaa ja joskus ollut vakavalta vammalta välttyminen tuurista kiinni. Minulla ei ole treenaavia kavereita ja tuntuu naurettavalta pyytää jotain vierasta karjua varmistajaksi jollekin 7 kg olkapääpunnerrukselle "ettei käsipaino vain tipu päähän jos lihakset tilttaavat kun näin raskaalla painolla kokeilen tehdä"-selityksellä.
Ihan tyhmiä kysymyksiä :face: Olkaa ystävällisiä ja vääntäkää rautalangasta hämmentyneelle epätoivoiselle, mistä kannattaisi ongelman syitä lähteä selvittämään ja miten. Samoin tahtoisin oikeasti tietää milloin treeni on riittävän kovaa että se on kehittävää ja millaista kehitystä treenipainoissa voi naiselta odottaa. Alkaa vain epätoivo ja motivaatio kärsimään kun koko ajan junnaa paikallaan ja oma tietotaito sekä maalaisjärki on jo kulutettu loppuun.
via Pakkotoisto.com http://ift.tt/1xtIxho
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire