Terve!
Haluaisin avautua huonolla mallilla olevista naisasioistani. Koen että naiset ovat tosi vaikeita, ja en löydä semmoista "helppoa" naista jonka kanssa asiat vaan rullaisivat omalla painollaan ja kaikki toimisi. Minulla ei ole kokemusta parisuhteista, ja tuntuu siltä että "se oikea" löydetään vaan satukirjoissa ja tv-sarjoissa :(
Olen iältäni 24v oululainen mies. Olen kovasti kiinnostunut kaikenlaisesta "Self-development" materiaalista ja haluaisin kehittyä ihmisenä paremmaksi, positiivisemmaksi, itsevarmemmaksi ja oppia parempia sosiaalisiataitoja. Pyrinkin olemaan luonteeltani positiivinen, ja tutustunkin helposti uusiin ihmisiin porukassa joista tunnen jonkun kaverin entuudestaan. Olen kuitenkin tällöinkin aluksi tarkkailija ja vähän hiljainen/ujo kunnes rentoudun.
Tuntuu siltä että tapaan aina vaan vääriä ihmisiä jotka käyttävät minua hyväksi ja pahoittavat mieleni.. Naisia olen tapaillut lukuisia(ei niin hyvällä menestyksellä :D ) . Baarisssa olen valitettavan ujo lähestymään tuntemattomia ihmisiä, ja aivoni jäätää ja keksin ainakin miljoona tekosyytä miksi en voi lähestyä. Siksipä olenkin tutustunut uusiin naisiin lähinnä kavereitteni kautta, koska koen sen helpommaksi tavaksi.
Tutustuttuani uusiin tyttöihin, olen tosi innostunut ja kaikki tuntuukin menevän hyvin(tai niiin ainakin kuvittelen) , mutta en saa jostain syystä vietyä suhteitani astetta vakavammalle tasolle. Tytöt ovat innokkaita minua kohtaan, mutta kun yritän tehdä jotain "moovia" , niin kyseiset tytöt ahdistuvat ja en saa asioita etenemään haluamaani suuntaan. Kerta toisensa jälkeen mietin, että mitä teen väärin vai törmäänkö jatkuvasti vääriin ihmisiin.
Annan pari esimerkkiä:
Tyttö1
Koulukaverini(tytön) kautta olen tutustunut hänen kaveriinsa, ja alku vaikuttikin jälleen kerran lupaavalta. Kysyin häntä kanssani ulos ja vietimmekin yhteisen illan ja yön, ja ajattelin viimein että tästä voisi kehittyäkin jotain vakavampaa. Tapasimme parin viikon päästä uudestaan ja hän tuli luokseni yöksi. Kaikki meni mukavasti siihen asti kunnes hän rupesi itkien tilittämään että on rakastunut koulukaveriin(tyttöön) , ja kertoi olevansa bi-seksuaali. Hän "tuli kaapista" vasta kyseisenä iltana, ja hän oli monta vuotta pitänyt sisälllään tunteensa kyseistä tyttöä kohtaan kertomatta kellekään. Lisäksi hän kertoi omasta masennuksestaan ja muista ongelmistaan. Tämä tuntui jotenkin tosi ahdistavalta, ja en tiennyt miten tilanteeseen tulisi reagoida. Yritin tottakai lohduttaa ja olla hänen tukenaan ja turvanaan. Tyttö vakuutteli että rakastaa minua ja tätä tyttöä molempia yhtä paljon ja hän oli ihan sekaisin ja itki vaan. Seuraavan parin viikon ajan juttelimme facebookissa niitä näitä ja yhtäkkiä hän muuttui todella oudoksi. Hän ilmoittikin että on ihastunut johonkin uuteen ihmiseen ja ei halua enää nähdä. Toisaalta yritän ajatella tilannetta positiivisesti että tämä oli ikäänkuin helpotus. Minussa on paha luonteenpiirre että en osaa päästää ihmisestä irti, ja olen kiitollinen tytölle että tämän myötä viimein ymmärrän että minun pitää siirtyä eteenpäin.
Tyttö2
Toiseen tyttöön tutustuin kaverini bileissä vuosi sitten. Bileiden jälkeen yhteydenpito jatkui facebookissa ja tilanne vaikutti jälleen kerran lupaavalta. Keskusteluissa viljeltiin huumoria heti aluista alkaen ja jutut muuttuivat nopeasti kaksimielisiksi. Sisimpäni valtasi tämä mahtava tunne, olin ihastunut. Sovin hänen kanssaan ensimmäisen tapaamisen ja lähdimmekin lenkille, koska molemmat olemme urheilullisia ihmisiä. Lenkkeilyn ohessa juttu luisti ja meillä oli paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Samana iltana tyttö lähettikin viestiä että oli tosi mukavaa käydä lenkillä ja toivotti hyvät yöt. Mutta sitten alkoi tapahtua... Seuraavana iltana näimme opiskelijabileissä. Istuimme baarin sohvalla jutellen mukavia, ja innostuinkin pistämään kättäni tytön selän taakse ja hakemaan kevyttä kosketusta. En arvannutkaan minkälainen numero tästä nousisikaan. Tämän kyseisen illan jälkeen tyttö oli todella outo. Vastaili viesteihin epätavallisen lyhyesti ja oli jotenkin välinpitämätön. Aikaa kului noin pari viikkoa, kunnes kysyin suoraan että mikä mättää. Tyttö kertoi että oli ahdistunut siitä koskettelusta, joka minun mielestäni oli täysin viatonta. En edes yrittänyt pussata tyttöä tai hivellä hänen jalkojaan. Pyysin tottakai anteeksi tätä, ja pahoittelin jos olin ollut liian tungetteleva vaikka emme juuri tunteneet toisiamme. Välimme menivät tämän seurauksena ja emme pitäneet yhteyttä pitkään aikaan.
Tänä keväänä kuitenkin tilanne muuttui. Tapasin tyttöön sattumalta baarissa, ja tilanne oli semmoinen josta kumpikaan ei voinut paeta paikalta. Kyselimme toistemme kuulumisia ja juttu luisti hyvin, ja hän tarjoutui auttamaan minua yhdessä projektissani. Innostuin jälleen kerran, että ehkä peliä ei olekaan vielä menetetty. Pidimme yhteyttä pitkin kevättä ja kesää, ja vietimme aikaa meidän yhteisen kaverimme ja hänen kanssaan. Paljon mukavia juttuja tapahtui jotka saivat minut kuvittelemaan ehkä hän tykkääkin minusta enemmän kuin kaverina. Hän kutsui minut luokseen kahville ja vein hänelle omaperäisen syntymäpäivälahjan josta hän oli tosi otettu. Yritin kovasti saada asioita eteenpäin, ja kysyin häntä kanssani parin päivän päästä olevaan paikalliseen tapahtumaan(johon minulla sattui olemaan liput), josta hän olikin innostunut ja sanoi tulevansa mielellään. Tapahtumapäivänä hän kuitenkin lähettää viestiä että on tosi uupunut raskaan viikonlopun jälkeen(univelkaa kertynyt) ja kertoi että hänellä on aikaisin aamulla meno töihin ja täytyisi korjata unirytmiä ja pahoitteli että ei pääsekään lähtemään. Olen nyt taas täysin neuvoton kyseisen tytön kanssa.. Ahdistuiko hän taas ehdotuksestani ja haluaa olla vaan kaveri? Vai enkö ole tehnyt tarpeeksi selväksi että haluan olla muutakin kuin kaveri?
Heidän lisäkseen olen tutustunut tosi moneen vastaavanlaiseen kuin Tyttö2. Aluksi asiat näyttävät lupaavalta, mutta sitten jossain kohtaa huomaankin olevani friendzonella. Olen vaan niin neuvoton... Tyttö2 kohdalla päätin yrittää jotain "moovia" juuri sen takia että saisin asiat etenemään enkä päätyisi friendzonelle, mutta siinä kävikin niin että hän ahdistui tästä. Mietin että ehkä sisisämpäni on kaikkien näiden kokemusten jälkeen vallannut epätoivoisuus ja en olekaan oma itseni.. Yritän liikaa, ja mietin liian tarkasti mitä voin sanoa/tehdä ja pelkään epäonnistuvani. Kuten jo mainitsinkin niin minulla on jonkinsortin menettämisen pelko. En vaan voi myöntää itselleni sitä tosiasiaa että ehkä tästä jutusta ei tulekaan mitään ja takerrun liian pitkäksi aikaa vaikeisiin naisiin jotka pompottelevat minua miten haluavat... En osaa päästä irti :(
Olisiko viisailla Pakkislaisilla sanoa minulle viisaita sanoja! :)
Tiedän toki että vaikea on mitään "Kultaistaneuvoa" antaa, koska kukaan ei näe tilannetta samallatavalla kuin minä.
Haluaisin avautua huonolla mallilla olevista naisasioistani. Koen että naiset ovat tosi vaikeita, ja en löydä semmoista "helppoa" naista jonka kanssa asiat vaan rullaisivat omalla painollaan ja kaikki toimisi. Minulla ei ole kokemusta parisuhteista, ja tuntuu siltä että "se oikea" löydetään vaan satukirjoissa ja tv-sarjoissa :(
Olen iältäni 24v oululainen mies. Olen kovasti kiinnostunut kaikenlaisesta "Self-development" materiaalista ja haluaisin kehittyä ihmisenä paremmaksi, positiivisemmaksi, itsevarmemmaksi ja oppia parempia sosiaalisiataitoja. Pyrinkin olemaan luonteeltani positiivinen, ja tutustunkin helposti uusiin ihmisiin porukassa joista tunnen jonkun kaverin entuudestaan. Olen kuitenkin tällöinkin aluksi tarkkailija ja vähän hiljainen/ujo kunnes rentoudun.
Tuntuu siltä että tapaan aina vaan vääriä ihmisiä jotka käyttävät minua hyväksi ja pahoittavat mieleni.. Naisia olen tapaillut lukuisia(ei niin hyvällä menestyksellä :D ) . Baarisssa olen valitettavan ujo lähestymään tuntemattomia ihmisiä, ja aivoni jäätää ja keksin ainakin miljoona tekosyytä miksi en voi lähestyä. Siksipä olenkin tutustunut uusiin naisiin lähinnä kavereitteni kautta, koska koen sen helpommaksi tavaksi.
Tutustuttuani uusiin tyttöihin, olen tosi innostunut ja kaikki tuntuukin menevän hyvin(tai niiin ainakin kuvittelen) , mutta en saa jostain syystä vietyä suhteitani astetta vakavammalle tasolle. Tytöt ovat innokkaita minua kohtaan, mutta kun yritän tehdä jotain "moovia" , niin kyseiset tytöt ahdistuvat ja en saa asioita etenemään haluamaani suuntaan. Kerta toisensa jälkeen mietin, että mitä teen väärin vai törmäänkö jatkuvasti vääriin ihmisiin.
Annan pari esimerkkiä:
Tyttö1
Koulukaverini(tytön) kautta olen tutustunut hänen kaveriinsa, ja alku vaikuttikin jälleen kerran lupaavalta. Kysyin häntä kanssani ulos ja vietimmekin yhteisen illan ja yön, ja ajattelin viimein että tästä voisi kehittyäkin jotain vakavampaa. Tapasimme parin viikon päästä uudestaan ja hän tuli luokseni yöksi. Kaikki meni mukavasti siihen asti kunnes hän rupesi itkien tilittämään että on rakastunut koulukaveriin(tyttöön) , ja kertoi olevansa bi-seksuaali. Hän "tuli kaapista" vasta kyseisenä iltana, ja hän oli monta vuotta pitänyt sisälllään tunteensa kyseistä tyttöä kohtaan kertomatta kellekään. Lisäksi hän kertoi omasta masennuksestaan ja muista ongelmistaan. Tämä tuntui jotenkin tosi ahdistavalta, ja en tiennyt miten tilanteeseen tulisi reagoida. Yritin tottakai lohduttaa ja olla hänen tukenaan ja turvanaan. Tyttö vakuutteli että rakastaa minua ja tätä tyttöä molempia yhtä paljon ja hän oli ihan sekaisin ja itki vaan. Seuraavan parin viikon ajan juttelimme facebookissa niitä näitä ja yhtäkkiä hän muuttui todella oudoksi. Hän ilmoittikin että on ihastunut johonkin uuteen ihmiseen ja ei halua enää nähdä. Toisaalta yritän ajatella tilannetta positiivisesti että tämä oli ikäänkuin helpotus. Minussa on paha luonteenpiirre että en osaa päästää ihmisestä irti, ja olen kiitollinen tytölle että tämän myötä viimein ymmärrän että minun pitää siirtyä eteenpäin.
Tyttö2
Toiseen tyttöön tutustuin kaverini bileissä vuosi sitten. Bileiden jälkeen yhteydenpito jatkui facebookissa ja tilanne vaikutti jälleen kerran lupaavalta. Keskusteluissa viljeltiin huumoria heti aluista alkaen ja jutut muuttuivat nopeasti kaksimielisiksi. Sisimpäni valtasi tämä mahtava tunne, olin ihastunut. Sovin hänen kanssaan ensimmäisen tapaamisen ja lähdimmekin lenkille, koska molemmat olemme urheilullisia ihmisiä. Lenkkeilyn ohessa juttu luisti ja meillä oli paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Samana iltana tyttö lähettikin viestiä että oli tosi mukavaa käydä lenkillä ja toivotti hyvät yöt. Mutta sitten alkoi tapahtua... Seuraavana iltana näimme opiskelijabileissä. Istuimme baarin sohvalla jutellen mukavia, ja innostuinkin pistämään kättäni tytön selän taakse ja hakemaan kevyttä kosketusta. En arvannutkaan minkälainen numero tästä nousisikaan. Tämän kyseisen illan jälkeen tyttö oli todella outo. Vastaili viesteihin epätavallisen lyhyesti ja oli jotenkin välinpitämätön. Aikaa kului noin pari viikkoa, kunnes kysyin suoraan että mikä mättää. Tyttö kertoi että oli ahdistunut siitä koskettelusta, joka minun mielestäni oli täysin viatonta. En edes yrittänyt pussata tyttöä tai hivellä hänen jalkojaan. Pyysin tottakai anteeksi tätä, ja pahoittelin jos olin ollut liian tungetteleva vaikka emme juuri tunteneet toisiamme. Välimme menivät tämän seurauksena ja emme pitäneet yhteyttä pitkään aikaan.
Tänä keväänä kuitenkin tilanne muuttui. Tapasin tyttöön sattumalta baarissa, ja tilanne oli semmoinen josta kumpikaan ei voinut paeta paikalta. Kyselimme toistemme kuulumisia ja juttu luisti hyvin, ja hän tarjoutui auttamaan minua yhdessä projektissani. Innostuin jälleen kerran, että ehkä peliä ei olekaan vielä menetetty. Pidimme yhteyttä pitkin kevättä ja kesää, ja vietimme aikaa meidän yhteisen kaverimme ja hänen kanssaan. Paljon mukavia juttuja tapahtui jotka saivat minut kuvittelemaan ehkä hän tykkääkin minusta enemmän kuin kaverina. Hän kutsui minut luokseen kahville ja vein hänelle omaperäisen syntymäpäivälahjan josta hän oli tosi otettu. Yritin kovasti saada asioita eteenpäin, ja kysyin häntä kanssani parin päivän päästä olevaan paikalliseen tapahtumaan(johon minulla sattui olemaan liput), josta hän olikin innostunut ja sanoi tulevansa mielellään. Tapahtumapäivänä hän kuitenkin lähettää viestiä että on tosi uupunut raskaan viikonlopun jälkeen(univelkaa kertynyt) ja kertoi että hänellä on aikaisin aamulla meno töihin ja täytyisi korjata unirytmiä ja pahoitteli että ei pääsekään lähtemään. Olen nyt taas täysin neuvoton kyseisen tytön kanssa.. Ahdistuiko hän taas ehdotuksestani ja haluaa olla vaan kaveri? Vai enkö ole tehnyt tarpeeksi selväksi että haluan olla muutakin kuin kaveri?
Heidän lisäkseen olen tutustunut tosi moneen vastaavanlaiseen kuin Tyttö2. Aluksi asiat näyttävät lupaavalta, mutta sitten jossain kohtaa huomaankin olevani friendzonella. Olen vaan niin neuvoton... Tyttö2 kohdalla päätin yrittää jotain "moovia" juuri sen takia että saisin asiat etenemään enkä päätyisi friendzonelle, mutta siinä kävikin niin että hän ahdistui tästä. Mietin että ehkä sisisämpäni on kaikkien näiden kokemusten jälkeen vallannut epätoivoisuus ja en olekaan oma itseni.. Yritän liikaa, ja mietin liian tarkasti mitä voin sanoa/tehdä ja pelkään epäonnistuvani. Kuten jo mainitsinkin niin minulla on jonkinsortin menettämisen pelko. En vaan voi myöntää itselleni sitä tosiasiaa että ehkä tästä jutusta ei tulekaan mitään ja takerrun liian pitkäksi aikaa vaikeisiin naisiin jotka pompottelevat minua miten haluavat... En osaa päästä irti :(
Olisiko viisailla Pakkislaisilla sanoa minulle viisaita sanoja! :)
Tiedän toki että vaikea on mitään "Kultaistaneuvoa" antaa, koska kukaan ei näe tilannetta samallatavalla kuin minä.
via Pakkotoisto.com http://ift.tt/1k7N88t
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire