Eli kerron lyhyesti tapauksestani, ihan vaikka "varoittavana esimerkkinä" muillekin..
Keväällä 2013 olin työpäivän päätteeksi päättänyt jäädä ilmeisesti salille, ( ilmeisesti siksi, koska itselläni ei tänä päivänäkään ole juuri muistikuvia keväästä 2013, eikä oikeastaan sen paremmin koko vuodestakaan.) Kyykkysarjan jälkeen olin paikalla olleiden mukaan mennyt taajuttomaksi ja oksennellut, ---> paikalle ambulanssi, eivät saaneet tajuihin minua---> MediHeli seuraavaksi paikalle yrtittämään lääkärin kera miestä herättelemään, ei tulosta, joten lastasivat mut helikopteriin, jolla matka jatkui Meilahteen ja sieltä ambulanssilla Töölöön. OLi nopeastikin paljastunut kuvauksissa aneurysman puhkeamisen aiheuttama aivoverenvuoto. Joten neurokirurgin työpöydälle leikattavaksi. Leikkauksessa aneurysma suljettiin pois verenkierrosta, jotta ei vuotaisi lisää verta kallon sisälle. Tästä eteenpäin meni 2-3 viikkoa Töölön teholla, jossa havaittiin että multa oli halvaantunut vasen puoli kehosta kokonaan. Seuraavaksi hoitoon osastolle, jossa vaan mua lähinnä tarkkailtiin ja jossain välissä oli kalloon porattu lisää reikiä, ettei paine kasvaisi liian suureksi. Lopuksi mut siirrettiin kuntoutusosastolle, josta eteenpäin alan jo itsekin muistamaan. Siellä sitten opeteltiin kävelemään ja syömään uudelleen, myös puheterapeutin luona piti käydä kun ei meinannut puhe enää luistaa.. Tämän lisäksi huolia aiheutti toinen silmäni joka oli lähes täysin sokea tässä vaiheessa. Aloin jo pelkäämään että näköhermoni ovat vahingoittuneet vuodon yhteydessä ja sokeutuisin kokonaan.. Noh, kuntoutus sujui hyvin ja kävely sujui jo mallikkaasti, joten syksyllä pääsin sairaalasta kotiin. Toki kuntoutus jatkui vielä talven yli -14 kevääseen saakka, kun piti vähän aivojumppaa käydä vetämässä 1-2 kertaa viikossa. No, loppukeväästä aivojumpat sujuivat jo hyvin ja lääkäri pitkän testauksen jälkeen myönsi ajoluvan mulle takaisin. Eli noin vuoden jouduin olemaan jalkaamiehenä kun ei liikenteeseen ollut mitään asiaa. Silmätkin taas kunnossa , koska joulukuussa -13 leikkasivat toisen silmäni koska silmäpohjani oli repeytynyt rajun kallonsisäisen paineen johdosta, joten silmän lasiaiseen oli päässyt verta, enkä nähnyt sen veren läpi juuri mitään. Myöhemmin selvisi että aneurysma on aivovaltimossani ollut koko ikäni, jossa se odotti vain sopivaa hetkeä revetäkseen. Itselläni pitkään jatkunut hieman koholla ollut verenpaine edesauttoi aneurysman puhkeamista, joten nyt on verenpaineet olleet tarkkailussa.. Paljon muitakin ongelmia tapahtunut toi mukanaan, mm. lyhytkestoisen muistin lähes täydellinen katoaminen( oli noin 10 sek. luokkaa.) sekä vieläkin täysin tunnoton jalka, ilmeisesti ei tunto palaa toiseen jalkaani ollenkaan. Nyt on muistikin jo korjaantunut normaaliksi, aavistuksen hitaampi on ATK:ni nyt kuin mitä oli ennen tapahtunutta. Summa summarum; hengenlähtö oli leikanneen lääkärin kertoman mukaan hyvinkin lähellä.Joten nyt olen kiitollinen jokaisesta päivästä mitä saan viettää täällä. Mitään ennakkovaroitusta ei aneurysmani antanut, täysin terve mies olin ollut siihen mennessä, ainoa mitä olisin voinut tehdä premmin, olisi ollut tuo verenpaineen hoidattaminen.Joten tarkkailkaa muutkin verenpaineitanne, tätä kun ei muille halua tapahtuvan, oli kyllä melkoinen helvetti läpikäytävänä viime vuonna..
Keväällä 2013 olin työpäivän päätteeksi päättänyt jäädä ilmeisesti salille, ( ilmeisesti siksi, koska itselläni ei tänä päivänäkään ole juuri muistikuvia keväästä 2013, eikä oikeastaan sen paremmin koko vuodestakaan.) Kyykkysarjan jälkeen olin paikalla olleiden mukaan mennyt taajuttomaksi ja oksennellut, ---> paikalle ambulanssi, eivät saaneet tajuihin minua---> MediHeli seuraavaksi paikalle yrtittämään lääkärin kera miestä herättelemään, ei tulosta, joten lastasivat mut helikopteriin, jolla matka jatkui Meilahteen ja sieltä ambulanssilla Töölöön. OLi nopeastikin paljastunut kuvauksissa aneurysman puhkeamisen aiheuttama aivoverenvuoto. Joten neurokirurgin työpöydälle leikattavaksi. Leikkauksessa aneurysma suljettiin pois verenkierrosta, jotta ei vuotaisi lisää verta kallon sisälle. Tästä eteenpäin meni 2-3 viikkoa Töölön teholla, jossa havaittiin että multa oli halvaantunut vasen puoli kehosta kokonaan. Seuraavaksi hoitoon osastolle, jossa vaan mua lähinnä tarkkailtiin ja jossain välissä oli kalloon porattu lisää reikiä, ettei paine kasvaisi liian suureksi. Lopuksi mut siirrettiin kuntoutusosastolle, josta eteenpäin alan jo itsekin muistamaan. Siellä sitten opeteltiin kävelemään ja syömään uudelleen, myös puheterapeutin luona piti käydä kun ei meinannut puhe enää luistaa.. Tämän lisäksi huolia aiheutti toinen silmäni joka oli lähes täysin sokea tässä vaiheessa. Aloin jo pelkäämään että näköhermoni ovat vahingoittuneet vuodon yhteydessä ja sokeutuisin kokonaan.. Noh, kuntoutus sujui hyvin ja kävely sujui jo mallikkaasti, joten syksyllä pääsin sairaalasta kotiin. Toki kuntoutus jatkui vielä talven yli -14 kevääseen saakka, kun piti vähän aivojumppaa käydä vetämässä 1-2 kertaa viikossa. No, loppukeväästä aivojumpat sujuivat jo hyvin ja lääkäri pitkän testauksen jälkeen myönsi ajoluvan mulle takaisin. Eli noin vuoden jouduin olemaan jalkaamiehenä kun ei liikenteeseen ollut mitään asiaa. Silmätkin taas kunnossa , koska joulukuussa -13 leikkasivat toisen silmäni koska silmäpohjani oli repeytynyt rajun kallonsisäisen paineen johdosta, joten silmän lasiaiseen oli päässyt verta, enkä nähnyt sen veren läpi juuri mitään. Myöhemmin selvisi että aneurysma on aivovaltimossani ollut koko ikäni, jossa se odotti vain sopivaa hetkeä revetäkseen. Itselläni pitkään jatkunut hieman koholla ollut verenpaine edesauttoi aneurysman puhkeamista, joten nyt on verenpaineet olleet tarkkailussa.. Paljon muitakin ongelmia tapahtunut toi mukanaan, mm. lyhytkestoisen muistin lähes täydellinen katoaminen( oli noin 10 sek. luokkaa.) sekä vieläkin täysin tunnoton jalka, ilmeisesti ei tunto palaa toiseen jalkaani ollenkaan. Nyt on muistikin jo korjaantunut normaaliksi, aavistuksen hitaampi on ATK:ni nyt kuin mitä oli ennen tapahtunutta. Summa summarum; hengenlähtö oli leikanneen lääkärin kertoman mukaan hyvinkin lähellä.Joten nyt olen kiitollinen jokaisesta päivästä mitä saan viettää täällä. Mitään ennakkovaroitusta ei aneurysmani antanut, täysin terve mies olin ollut siihen mennessä, ainoa mitä olisin voinut tehdä premmin, olisi ollut tuo verenpaineen hoidattaminen.Joten tarkkailkaa muutkin verenpaineitanne, tätä kun ei muille halua tapahtuvan, oli kyllä melkoinen helvetti läpikäytävänä viime vuonna..
Aneurysma poksahti salilla, vinkkejä muillekin!
Aucun commentaire:
Enregistrer un commentaire